h1

Tuula Juvonen

Hedelmöityshoitolaki pilaa Suomi-kuvaa

Saksaan tullessa on ollut hauska huomata, kuinka positiivinen ennakkokäsitys saksalaisilla on Suomesta. Suomalaisen luonnon ja Aki Kaurismäen elokuvien kehumisen jälkeen saksalaiset keskustelukumppanit siirtyvät sujuvasti kadehtimaan suomalaisten koululaisten loistavia Pisa-
tuloksia.

Suomea pidetään Nokian ansiosta myös korkean teknologian ja viimeistään Tarja Halosen presidenttiyden myötä sukupuoltenvälisen tasa-arvon mallimaana. Lordin eurovisiovoiton jälkeen suomalaisten uskotaan lisäksi olevan rohkean ennakkoluulottomia ja innovatiivisia, eikä vain musiikillisesti.

Voisi siis ajatella, että tässä tilanteessa olisin ollut pelkästään iloinen siitä, että pääsin työni puolesta puhumaan Suomen naisten yhteiskunnallisesta asemasta Hampurin yliopiston järjestämään
tilaisuuteen. Kuitenkin huomaan Suomen politiikan heilahtaneen yllättäen sellaiseen suuntaan, jota on hyvin vaikea sen paremmin ymmärtää kuin selittääkään täkäläiselle yleisölle.

Kaupungissa, jonka kristillisdemokraattinen pormestari on julkihomo, yleisön oli täysin mahdotonta tajuta, että edistyksellisen tasa-arvon mallimaan lakivaliokunta on katsonut aiheelliseksi naisten äänioikeuden juhlavuoden kunniaksi päättää, että itsenäiset naiset ja naisparit eivät enää tulevaisuudessa olisi oikeutettuja saamaan hedelmöityshoitoja. Vielä oudompaa heille oli se, että perustuslakivaliokunta on hyväksynyt moisen esityksen laillisena.

Lakiesitys, joka nojaa vallitsevien yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkieltolakien sijaan puhtaasti asenteellisiin ennakkoluuloihin, nakkaa ainakin saksalaisten mielissä Suomi-kuvan yhtäkkiä hyvin outoon kerhoon. Lähin vertailukohta löytyy Puolasta, jonka presidentin avoimen homofobista ja ihmisoikeuksia polkevaa politiikkaa seurataan täkäläisissä johtavissa päivälehdissä yksituumaisen huolestuneena ja paheksuen.

Moinen ratkaisu, juuri Suomen EU-puheenjohtajuuden alla, ajaa Suomen pääministerin ja presidentin erittäin hankalaan välikäteen. Kuinka he voivat ajaa uskottavasti vähemmistöjen aseman ja ihmisoikeuspolitiikan edistämistä laajenevassa Euroopan unionissa, jos oma maa näyttää
parhaillaan esimerkkiä molempien räikeästä rikkomisesta?

Saksasta käsin katsoen voi vain toivoa, että edes eduskunnan täysistuntosalissa ymmärretään ajatella lakiesityksen seurauksia laajemmasta perspektiivistä kuin omiin ennakkoluuloihinsa sotkeentuneissa lakivaliokunnissa.

Tuula Juvonen
Vieraileva professori
Hampurin yliopisto

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 16.07.2006, mielipide-osastolla, sivulla 4.

Mainokset
%d bloggers like this: