h1

Liisa Nieminen

Liisa Nieminen
OTT, valtiosääntöoikeuden dosentti (HY)

Hedelmöityshoitolain säätäminen on osoittautunut eduskunnassa äärimmäisen vaikeaksi.  Edellisellä kerralla hallitus viime hetkellä peruutti esityksensä ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja. Lähestyvät eduskuntavaalit tuskin tälläkään kertaa helpottavat lain käsittelyn loppuunsaattamista syksyllä.  Keväällä asia jäi kesken lakivaliokunnassa; se ehti suorittaa asiasta vasta ”koeäänestyksen”, minkä tulos oli, että hedelmöityshoidot halutaan rajata koskemaan vain naisen ja miehen muodostamia parisuhteita.  Tällaisesta muutoksesta hallituksen esitykseen päätettiin pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 25/2006 vp), minkä jälkeen asia tulee uudelleen lakivaliokunnan käsittelyyn ja sen jälkeen täysistunnon lopullisesti ratkaistavaksi.

Kesän aikana on kuitenkin käynyt ilmi, että äänestäjät eivät olekaan tässä asiassa niin konservatiivisia kuin kansanedustajat olettavat: ks.  Ilta-Sanomien pääkirjoitus 12.7.2006: ”Kansa ei ole ahdasmielistä”, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että kansalaisten enemmistö ei näytäkään vastustavan hedelmöityshoitojen antamista miehettömille naisille.

Mielestäni perustuslakivaliokunnan lausuntoa tulisi pyrkiä tulkitsemaan mahdollisimman positiivisessa sävyssä, vaikka siinä kritisoitavaa onkin.  Se syntyi ilmeisesti monien kompromissien tuloksena.  Vaikka perustuslakivaliokunta totesi lakivaliokunnan esittämästä muutetusta ehdotuksesta, että ”ottaen kuitenkin huomioon tarkoituksen auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ehdotettu sääntely arvovalintoineen mahtuu lainsäätäjälle kuuluvan harkintavallan piiriin eikä ole ristiriidassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen kanssa”, on huomattava, että tämän jälkeen valiokunta totesi hallituksen alkuperäisen ehdotuksen vastaavan lakivaliokunnan ehdotusta paremmin perustuslain 6 §:n mukaisen yhdenvertaisuussäännösten tavoitteita.

Myös perustuslakivaliokunnassa – samaan tapaan kuin lakivaliokunnassa – asia oli hyvin sukupuolisidonnainen, sillä neljä naiskansanedustajaa jätti eriävän mielipiteen, jossa he katsoivat edellä mainituin tavoin rajatun ehdotuksen olevan ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen kanssa.

Asia on lopulta täysistunnon vapaasti päätettävissä, siitä riippumatta, mitä lakivaliokunta päättää.  On oletettavissa, että täysistunto olisi tässä suhteessa liberaalimpi kuin lakivaliokunnan enemmistö.  Sen takia tässä vaiheessa kannattaa korostaa perustuslakivaliokunnan tärkeää havaintoa siitä, että alkuperäinen ehdotus vastaa paremmin perustuslain yhdenvertaisuusäännösten tavoitteita.

Mainokset
%d bloggers like this: