h1

Leila Vasama

Minun perheessäni on kaksi äitiä, kaksi isää ja kaksi lasta. Lisäksi lapsillamme on iso joukko mummoja, vaareja, tätiä, setiä ja enoja. Sekä turvallinen ystäviemme muodostama verkosto, joka aina ajattelee lastemme parasta.

Perheemme ei ole uusperhe, vaan tarkkaan harkittu, kahden aikuisen pariskunnan ja lapsien muodostama perheyhteisö. Koko perhemallimme perustana on aina ollut lasten paras, jo ennen hedelmöityshoitoprosessiin ryhtymistäkin. Kasvatamme lapsiamme rakkaudella ja rajoilla. Lapsiperhearkemme on hyvin samanlaista kuin muidenkin lapsiperheiden arki on.

Vanhemmuuteen kasvaminen on ollut meille yhtä vaikeaa tai helppoa kuin se on muillekin vanhemmille. Seksuaalinen suuntautuminen ei tee minusta hyvää tai huonoa äitiä, vaan sen parhaan mahdollisen äidin juuri näille kahdelle lapselle.

Lapsemme ovat kunnallisessa päivähoidossa. Heitä ei kiusata heidän perheensä vuoksi, eikä muutenkaan. Kipuilemme samojen asioiden kanssa kuin kaikki muutkin töissä käyvät, pienten lasten vanhemmat. Tosin meillä on neljät kädet auttamassa lasten arjen sujumista. Meillä on neljä sydäntä rakastamassa lapsiamme. Näen sen rikkautena.

Estämällä naisparien tai yksinäisten naisten hedelmöityshoitojen antamisen, ei jatkossakaan voida estää isättömien lasten tai ei-toivottujen lasten syntymistä. Tämä ei ole se keino, jolla kaikille lapsille voitaisiin antaa hyvä ja turvallinen lapsuus, lapsen kasvua tukevat vanhemmat sekä hyvät eväät tasapainoiseen elämään. Ihmisten tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus pitäisi olla itsestään selvä asia. Jos kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, heillä pitäisi olla tasa-arvoiset oikeudet ja velvollisuudet.

Hedelmöityshoitokeskustelussa on unohdettu jo olemassa olevat perheet ja niissä elävät lapset. Jos hedelmöityshoidot rajataan vain tietyille ryhmille, se kertoo minulle, että en ole hyvä äiti. Ja se kertoo lapsilleni, että yhteiskunta ei hyväksy heitä.

Leila Vasama,
tiedotussihteeri, neliapilaperheen äiti

Mainokset
%d bloggers like this: