h1

Vastalause

06/10/2006

Lakivaliokunnan hienot naiset ja mies tekivät seuraavan vastalauseen ”yhteiskunnan arvojen” nimissä esiteltyyn mietintöön (jos yhteiskunnan arvoista kertoo mitään se, että hoitojen rajaamista vastustavassa adressissa on yli 11 000 nimeä ja rajaamista puoltavassa adressissa samalla foorumilla reilut 200, lakivaliokunnan enemmistö on yksinkertaisesti väärässä….): 

 VASTALAUSE

Perustelut

Katsomme, että laissa hedelmöityshoidoista ei tule säätää hedelmöityshoidon antamisen edellytykseksi sitä, että hoitoa saava elää avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa. Lain tulee siis sallia sen käytännön jatkaminen, jota Suomessa on jo parinkymmenen vuoden ajan noudatettu hedelmöityshoitojen antamisessa. Puollamme siten lain hyväksymistä tältä osin hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa.

On selvää, että lapsen etu tulee asettaa tässä lainsäädännössä etusijalle. Lapsen edun asettaminen etusijalle tapahtuu parhaiten hallituksen esityksen vaatimuksella siitä, että hedelmöityshoitoa saavan naisen tulee voida turvata lapselle tasapainoinen kehitys. Tämän vaatimuksen tulee täyttyä hedelmöityshoitoa haluavan sosiaalisesta statuksesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Kun lapsen edun toteutuminen varmistetaan jokaisessa tapauksessa hoitoa antavan lääkärin toimesta erikseen ennen hoidon antamista, lapsen etu ei voi olla hyväksyttävä peruste kieltää yleisesti hoidon antamista naisille, jotka elävät yksin tai parisuhteessa toisen naisen kanssa. Hoitoa antavalla lääkärillä on oikeus kieltäytyä antamasta hoitoa, mikäli lääkäri epäilee lapsen tasapainoisen kehityksen olevan uhattuna.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan julkisessa terveydenhuollossa, yhteiskunnan varoilla annetaan nykyisin hedelmöityshoitoja käytännössä vain naisen ja miehen muodostamille pareille lääketieteellisistä syistä johtuvan hedelmättömyyden hoitoon. Vastaavasti hedelmöityshoidon kustannuksia voidaan korvata sairausvakuutuslain nojalla vain silloin, kun lapsettomuuteen on lääketieteellinen syy. Lain hyväksyminen hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa ei muuttaisi näitä lähtökohtia. Jos hedelmöityshoitojen antaminen yksin eläville naisille tai naispareille jatkossakin sallittaisiin, heidän hoitojaan ei edelleenkään pääsääntöisesti kustannettaisi julkisista varoista eli heidän olisi kustannettava hoitonsa itse.

Se, että hedelmöityshoidon antaminen yksin eläville naisille tai naispareille jatkossakin sallittaisiin, ei siis tarkoita sitä, että heidän hoitojaan alettaisiin kustantaa julkisista varoista.

Hedelmöityshoitojen rajaaminen lakivaliokunnan enemmistön ehdottamalla tavalla siten, että hoitoa saisi antaa vain naiselle, joka elää parisuhteessa miehen kanssa, asettaisi naiset erilaiseen asemaan hoidon saatavuuden suhteen. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 25/2006 vp ) mukaisesti katsomme, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus vastaa paremmin perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten tavoitteita kuin lakivaliokunnan enemmistön ehdotus.

Myös yksin elävillä naisilla ja toisen naisen kanssa parisuhteessa elävillä naisilla voi olla sairauksia, jotka estävät hedelmöittymisen ilman hedelmöityshoitoa. Lakiehdotuksen hyväksyminen valiokunnan enemmistön ehdottamassa muodossa estäisi hedelmöityshoidon antamisen myös heille. Mielestämme on perusteetonta ja syrjivää rajoittaa tällä tavoin lääketieteellisen hoidon antamista sairaudesta kärsivälle henkilölle hänen perhetilanteensa tai sukupuolisen suuntautuneisuutensa perusteella.

Yhteiskuntamme on hyväksynyt äidin ja lapsen muodostamat perheet tasa-arvoisiksi muiden perheiden kanssa. Naisella on oikeus esimerkiksi adoptoida yksin.

Hedelmöityshoitojen kieltäminen yksin eläviltä naisilta ja naispareilta ei estäisi heitä hankkimasta lapsia muilla keinoilla, esimerkiksi hakeutumalla hoitoon Suomen ulkopuolelle. Esimerkiksi Ruotsissa annetaan hedelmöityshoitoa naispareille ja Virossa ja Venäjällä sekä naispareille että yksin eläville naisille. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Norjan laki, joka sallii hoidon antamisen vain miehen ja naisen muodostamille pareille, ei ole estänyt yksin eläviä naisia ja naispareja hankkimasta lapsia.

Yksin elävien naisten ja naisparien rajaaminen hoidon ulkopuolelle on ongelmallista myös suhteessa lapsen oikeuteen saada tieto alkuperästään. Jos yksin elävät naiset ja naisparit joutuvat lapsia saadakseen hankkimaan hoidon ulkomailta tai käyttämään ns. koti-inseminaatiota, näin alkunsa saavat lapset eivät välttämättä saa tietoa sukusolujen luovuttajan henkilöllisyydestä, vaikka hallituksen esitys turvaisi tällaisen tiedonsaantioikeuden hedelmöityshoidon tuloksena syntyneille lapsille. Tämä johtaa lasten eriarvoiseen kohteluun. Ongelman vakavuutta korostaa se, että perustuslakivaliokunta on pitänyt lapsen oikeutta saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä tärkeänä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan kannalta (PeVL 59/2002 vp ).

Siihen, että yksin elävät naiset ja naisparit joutuisivat lapsia saadakseen käyttämään hedelmöityshoidon sijasta ns. koti-inseminaatiota tai muita vastaavia keinoja, liittyy myös terveydellisiä riskejä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta onkin lausunnossaan (StVL 7/2006 vp ) todennut, että hedelmöityshoidon antamisen mahdollistaminen erilaisissa perhetilanteissa turvaa naisen ja lapsen terveyttä, koska tällöin luovuttajan terveydentila tutkitaan.

Valiokunnan mietinnössä ehdotetaan hallituksen esityksen sisältämiin lakiehdotuksiin mietinnöstä tarkemmin ilmenevin tavoin muitakin kuin parisuhdevaatimuksen asettamisesta johtuvia muutoksia. Yhdymme näihin muutosehdotuksiin.

Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2006

Tatja Karvonen /kesk
Pertti Salovaara /kesk
Susanna Rahkonen /sd
Astrid Thors /r
Minna Sirnö /vas
Leena Harkimo /kok
Heli Paasio /sd
Tuija Brax /vihr
Mainokset
%d bloggers like this: